Historiaesitys 2021 seminaarissa
HOSJ GPoBS Ritarikunnan historia 2021
Pyhän Johanneksen Hospitaaliritarikunnan lyhyt historia
Ensimmäisen ristiretken seurauksena Jerusalem valloitettiin vuonna 1099. Godfrey de Bouillon valittiin Jerusalemin kuninkaaksi, mutta hän käytti itsestään nimitystä pyhän istuimen paroni. Yksi hänen ensimmäisistä teoistaan oli vierailla Pyhän Johanneksen sairaalassa, jota johti veli Peter Gerard. Gerardista tuli Pyhän Johanneksen Ritarikunnan ensimmäinen johtaja vuosiksi 1100-1118. Gerard ehdotti, että ritarikunnan sairaalaa palvelevien jäsenten tulee järjestäytyä sääntöjen mukaan toimivaksi uskonnolliseksi yhteisöksi, jossa omistaudutaan köyhyydelle, tottelevaisuudelle ja hyväntekeväisyydelle sairaiden ja köyhien palvelukseen vastaperustetussa kuningaskunnassa.
Jerusalemin patriarkka otti vastaan ehdokkaalta kolmiosaisen uskonnollisen lupauksen. Merkkinä liittymisestä Pyhän Johanneksen Hospitaaliritareihin ehdokas puettiin mustaan viittaan, jonka vasemmassa rintamuksessa oli kahdeksankulmainen valkoinen risti. Tätä perinnettä noudatetaan nykyisinkin käyttämällä mustaa viittaa, jossa on kahdeksankulmainen Maltan risti.
Vuonna 1113 paavi Pascal II ja Jerusalemin kuningas Baldwin tunnustivat sairaalan ja sen tunnukset. Gerardin kuollessa 1118 suurmestarin virka lankesi Raymond du Puylle. Hän oli ritarillisesti ja sotaisasti suuntautunut. Pian hän ehdottikin, että ritarikunnan jäsenten tulisi kantaa miekkaa puolustaakseen uutta kuningaskuntaa. Ritarikunta muuntautui vähitellen yhä sotilaallisemmaksi järjestöksi. Paavi antaa ritareille oikeuden kantaa punaista viittaa 1256.
Vuosisatojen kuluessa ritarikunta taisteli kristillisen kirkon vihollisia vastaan Välimerellä, Pyhässä Maassa, Kyproksella sekä Rodoksella. Ritarikunnan päämaja oli Maltalla vuodesta 1530 vuoteen 1798, jolloin Napoleon hajoitti sen. Ritarikunta säilyi hengissä ja sen eri haaroja on edelleen toiminnassa useissa eri maissa.
Ritarikuntahaaramme, joka on ollut Hannoverin kuninkaan Ernst Augustin (1841) ja Jugoslavian kuninkaan Peter II (1965) suojeluksessa ei ole valtiollinen tai kuninkaallinen ritarikunta vaan ekumeeninen ja itsenäinen kristillinen ritarikunta. Ritarikunta saapui Kanadaan 1829 brittiläisten joukkojen mukana.
Pohjois-Amerikassa vierailleet suomalaiset aloittivat ritarikuntatoiminnan Suomessa 1980-luvulla. Itämeren suurprioriaatti perustettiin 2000 ja se toimii Korkeimman Neuvoston alaisuudessa Kanadan ja USAn suurprioraattien rinnalla. Suomessa ritarikunta tukee erityisesti kärsiviä lapsia ja syrjäytyneitä nuoria.
VUOSILUKUJA RITARIKUNNAN HISTORIASSA
1099 Jerusalemin valloitus kristityille. Ensimmäinen majatalo/sairaala perustettiin.
1113 Paavi vahvistaa bullalla uskonnollisen ritarikunnan aseman Pyhän Istuimen alaisuudessa ja Johannes Kastaja vahvistetaan ritarikunnan suojeluspyhimykseksi.
1120 Ensimmäinen mestari Siunattu Gerard kuolee ja veli Raymond du Puy valitaan mestariksi
1130 Jerusalemin sairaala laajenee huomattavasti
1140 Perustetaan Akran sairaala ja linnoitus
1153 Askalon vallataan ja linnoitetaan.
1160 du Puy kuolee toimittuaan mestarina 40 vuotta. Gilbert de Assailly valitaan mestariksi. Pyhän maan linnoitusten määrä kasvaa 20:een.
1168 Hyökkäyksiä Egyptiin
1187 Saladin valloittaa Jerusalemin. Ritarikunta perääntyy pohjoisiin linnoituksiin.
1192 Rikhard Leijonamieli valloittaa Akran kolmannen ristiretken yhteydessä.
1256 Paavi antaa luvan ritareille käyttää punaista asua mustan sijaan.
1291 Akra antautuu ja ritarit peräytyvät Kyprokselle muutamaksi vuodeksi. Kaikki Pyhän maan linnoitukset menetetään.
1305 Villaret valitaan uudeksi suurmestariksi ja hän aloittaa Rhodoksen valloituksen.
1307 Ranskan kuningas Filip IV hajoittaa Temppeliherrat.
1309 Rhodos valloitetaan kokonaan, laivaston rakennus jatkuu.
1312 Temppeliherrojen Kyproksen omaisuus siirtyy ritarikunnalle. Turkkilaiset lyödään suuressa laivastotaistelussa. Paavi Clement V siirtää lisää Temppeliherrojen omaisuutta ritarikunnalle.
1319 Turkkilaisen laivaston hyökkäys Rhodokselle torjutaan. Rhodoksen linnoitusta vahvistetaan edelleen. Linnoituksia rakennetaan Kreikan saaristoon lisää seuraavien vuosien aikana. Seuranneet vuodet ovat suuruuden aikaa.
1440 Turkkilaisten laivasto voitetaan taas kerran.
1453 Konstantinopoli ja Itä-Rooman valtakunta sortuvat. Rhodos on nyt ainoa kristitty linnoitus idässä.
1480 Turkkilaisten hyökkäys Rhodokselle torjutaan.
1522 Sulttaani Suleiman valloittaa 6 kk taisteluiden jälkeen Rhodoksen. Ritarit ja heidän seuralaisensa pääsevät lähtemään saarelta Italiaan.
1530 Ritarikunta saa Espanjan kuninkaan kanssa tehdyllä sopimuksella haltuunsa Maltan, jota aletaan linnoittaa.
1565 Turkkilaiset hyökkäävät Maltalle. Hyökkäys torjutaan vaivoin ja muslimien eteneminen länteen pysäytetään Lepanton laivastotaistelun jälkeen.
1575 Maltalle rakennetaan uusi aikakautensa paras sairaala ja Vallettan kaupunkia rakennetaan.
1601-1798 Käydään useita pienempiä taisteluita. Ritarikunnan sotilaallinen kunto alkaa laskea. Samoin uskonnollisuus alkaa heiketä ja uskonpuhdistus koettelee ritarikunnan rivejä.
1799 SM Hompesch luopuu Maltasta Napoleonin Egyptin matkan aikana ilman taistelua. Ranskalaiset ryöstävät ritarikunnan omaisuuden.
1801 Venäjän tsaari Paavali I valituttaa itsensä suurmestariksi. Hompesch pakotetaan eroamaan.
1806 Malta siirtyy Englannin haltuun ja ritarikunta menettää lopullisesti mahdollisuudet palata sinne. Ritarikunta hajoaa useaan eri suuntaan.
Eri kuninkaat ja herttuat perustivat omia itsenäisiä ritarikuntiaan ja eri maissa toimineet prioraatit ja komentajakunnat jatkoivat itsenäisinä ritarikuntina.
Paavin suojiinsa ottama roomalaiskatolinen haara jatkaa nimellä Sovereign Military Order of Malta ja sen päämaja on Roomassa.
Uusista ritarikunnista muodostuu 1800-luvun kuluessa sosiaalista palvelua ja sairaanhoitoa vaalivia instituutioita, jotka ylläpitävät sairaaloita, ambulanssitoimintaa jne.
1800-luvulla ritarikuntatoimintaa siirtyy Englannista uudelle mantereelle Kanadaan ja myöhemmin myös USAhan. Oma suurprioraattimme toimii tämän Pohjois-Amerikan haaran alaisuudessa.
Tiede-lehden artikkeli Maltan historiasta
